Terveisiä hankekylästämme Nepalin Ghuselista. Oma toimeentulo vahvistaa naisten roolia ja arvostusta sekä perheessään että yhteisössään. Naisten auttaminen on tutkitusti yksi tehokkaimmista keinoista kasvattaa tasa-arvoa ja hyvinvointia kestävästi. Hyvää tasa-arvon päivää ja kiitos kun olet mukana Kaikon matkassa.
Subadhra Timalsina on 45-vuotias Ghushelin kylässä Lalitpurin alueella Nepalissa asuva kahden aikuisen lapsen äiti. Tilalla asuu Subadhran aviomiehen lisäksi miehen vanhemmat. Subadhran puoliso työskentelee opettajana lähikoulussa.
Vuoristokylässä sijaitsevalla tilalla viljellään muun muassa kukkakaalia, papuja, kurkkua ja sinappia. Kotieläiminä on kolme buffaloa, joista saadaan maitoa noin 10-11 litraa päivässä. Viljelysten ja buffaloiden hoitoon osallistuvat Subadhran lisäksi hänen appivanhempansa sekä aviomies opettajan työstä vapautuvalla ajalla.
Subadhra on ollut naimisissa 30 vuotta ja avioliitto oli järjestetty, mikä on varsinkin Nepalin maaseudulla edelleen yleinen tapa. Vaikka Subadhra ei tuntenut tulevaa puolisoaan etukäteen, hän kertoo avioliittonsa olevan onnellinen.
Subadhran päivät ovat työntäyteisiä, ja hän herääkin useimmiten jo viiden aikoihin aamulla. Päivän työt ovat moninaiset, niihin kuuluu muun muassa buffaloiden ruoan keruu metsästä, eläinten syöttäminen ja navetan siivoaminen, työskentely pellolla, aterioiden valmistaminen ja talon pitäminen siistinä. Vapaa-aikaa Subadhuralle ei juuri jää.
Subadhra kuuluu Ghuselin kylässä toimivan Naisten Pankin tukeman osuuskunnan naisryhmään ja on siellä saanut koulutusta viljelytaidoissa.
- Aikaisemmin kaikki tilalta saatu tulo meni miehelleni ja jouduin pyytämään häneltä rahaa, mutta päästyäni koulutukseen olen alkanut hoitaa tilaa itsenäisesti. Olen oppinut paljon uusia asioita viljelystä, ja työnteosta on tullut ammattimaisempaa. Nyt tiedän paljon enemmän uusista, tehokkaammista viljelytekniikoista, Subadhra kertoo ja esittelee ylpeänä pihassa olevaa siemenkuivuria.
Tilalla viljellyt tuotteet Subadhra vie päivittäin jakaisin kylän yhteiselle keruupaikalle, josta ne viedään eteenpäin lähikaupunkeihin myytäväksi.
Subadhra on nyt tyytyväinen elämäänsä. Tulevaisuudessa hän toivoo voivansa kouluttautua lisää ja laajentaa viljelyksiä.
- Nyt minulla ei ole elämässä valittamista. Olen onnellinen siitä, että olen saanut koulutusta, ja tietoisuuteni sekä viljelyyn liittyvistä asioita että naisten oikeuksista on lisääntynyt. - Ryhmään kuuluminen merkitsee minulle paljon, hän lisää.
Kuva: Maria Miklas Teksti: Tiina Toivakka
